Niin, kolme kuukautta ikää tuli hiljattain meidän pienelle miehelle täyteen. Mieleen palaa väkisinkin hetket kun tapasimme hänet ensi kerran. Synnytys ja lapsen syntymä on kyllä jotain niin ihmeellistä ja ainutlaatuista. Hetkiä, joista en haluaisi unohtaa sekuntiakaan.
Molempien lasteni syntymät ovat sujuneet sutjakkaasti. Lapsillamme on ollut kova kiire maailmaan, sillä molemmat ovat syntyneet noin kuukauden etuajassa. Koko kuopuksen raskausajan osasinkin jo odottaa hänen saapumistaan laskettua aikaa aiemmin, mutta silti synnytyksen käynnistyminen raskausviikolla 36+1 pääsi yllättämään kuitenkin. Supistukset alkoivat illalla kahdeksan aikaan ja puolenyön jälkeen kirjauduimme sisään sairaalaan. Sain kivunlievityksenä ilokaasua ja spinaalipuudutuksen, jonka jälkeen lapsivedet menivätkin melko nopeasti ja poika syntyi noin puoli tuntia tämän jälkeen klo 3.51.
Ennenaikaisuuden vuoksi molemmat lapsemme on melko nopeasti siirretty keskolaan seurantaan ja en olekaan saanut pitää heitä kuin hetken rinnalla syntymän jälkeen. Poika vietiinkin keskolaan jo suoraan synnytyssalista noin viisi minuuttia syntymästä hengityshäiriöiden vuoksi. Keskolahoito oli tullut tutuksi jo esikoisen kanssa ja niimpä se ei tullut niin suurena järkytyksenä nähdä oma lapsi keskoskaapissa johtoihin ja laitteisiin kytkettynä. Keskolassa vietimmekin melkein viikon erinäisten ongelmien vuoksi. Onneksemme molemmat lapsemme ovat kuitenkin olleet hyvässä kunnossa, suurempaa vaaraa tai ongelmia ei ole ilmennyt ja olemme saaneet erittäin hyvää hoitoa ja opastusta tilanteeseen hoitajilta ja lääkäreiltä. Tilanteeseen, jossa kuitenkin on pakko hyväksyä se, että joudut jättämään vastasyntyneen lapsesi muiden ihmisten huomaan ja siirtymään itse toiselle osastolle muiden äitien pariin. Sympatiani ovat täysillä kaikkien keskoslasten vanhempien puolella <3. Itse olemme selvinneet melko vähällä ja siltikin keskolassa olo tuntui ikuisuudelta ja muistan elävästi ajatelleeni ettemme pääsisi ikinä kotiin.
Mutta tosiaan niin sekin päivä koitti lopulta ja nyt tuosta hetkestä on jo yli kolme kuukautta. Varaslähdöstä huolimatta poika on kasvanut hyvin ja olemme pärjänneet pelkällä rintamaidolla. Yöllä vauva herää pari-kolme kertaa syömään ja muuten nukkuu tyytyväisenä. Neuvolassa kävimme alkuviikosta, painoa on kertynyt 6300g ja pituutta 61cm. Muutenkin kaikki on kunnossa ja kehitys iän vastaamalla tasolla. Nuppunen on melkoinen hymypoika, tykkää seurustella ja jutustella kovasti. Niin äärettömän rakas meille tuo pieni mies! <3
Leppoisaa sunnuntai päivää!
-Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti