Joulun jälkeen on aina vähän aikaa hiukan tyhjä ja haikea olo, taas on tämäkin vuosi pian ohi ja uusi alkaa. Toisaalta taas heti uudenvuoden juhlintojen jälkeen alkaa ihana vaihe kun päivät pitenevät ja valo lisääntyy päivä päivältä. Ristiriitaisia tuntemuksia...
Tänä vuonna vietimme jouluaaton siskoni perheen luona. Lasten ehdoilla mentiin koko joulu. Pukki kävi ja toi ihania lahjoja. Syötiin hyvin ja nautittiin lasten riemusta. Joulukiireet verottivat sen verran, että ei tullut juuri edes kuvia napsittua.
S:llä on menossa jokin aivan käsittämätön vaihe ja uhma on aivan järkyttävää. Välillä tuntuu, että vaikka teet mitä niin mikään ei auta ja tuntuu että saa käyttää kaiken energiansa tytön pitämiseen ruodussa. En tiedä kuuluuko tämä sitten siihen, että S on tajunnut pikkuveljensä tulleen jäädäkseen ja kaikki mahdollinen huomio yritetään siksi saada keinolla millä hyvänsä. Kuitenkaan suoranaista mustasukkaisuutta veljeään kohtaan en ole huomannut ollenkaan, päinvastoin veikka saa haleja ja pusuja kokoajan osakseen. No, aikansa kutakin, ehkäpä se pahin uhma siitä vielä talttuu, omia hermoja vaan kysellään melkoisesti..
Käytiin tänään ensimmäistä kertaa luistelemassa. Pukki toi S:lle kypärän ja luistimet saatiin serkulta. Kuvittelin, että tyttö menettää hermonsa jo heti alkumetreillä kun ei pysy pystyssä, mutta EI! S menikin jäällä kuin vanha tekijä ja luisteli jo ihan omatoimisesti muutamia vetoja. Kyllä sai äiti olla ylpeä!
Täällä pakkanen paukkuu ja uuneja on tänään lämmitetty ahkerasti. Vielä ainakin toistaiseksi tuo puulla lämmittäminen on ollut kivaa...
Ihania vuoden viimeisiä pakkaspäiviä toivottelen kaikille täällä vieraileville!
-Emmi
